FINHITS 2

Eli onko Teillä hetki aikaa puhua rakkaudesta ?

Neljä laulua rakkaudesta . Miten ne syntyivät ja miksi niissä lauletaan niin kuin niissä huudetaan ?

Klade , Pete , Haba , Ykä ja Make vastaavat :

KASVOT

Klade: Ihastuminen voi tapahtua milloin vain. Siitä voi seurata
elinikäinen mahtava, vertaansa vailla oleva suhde. Siitä voi
seurata merkityksellisintä koko elämässä. Ihastumisen,
rakastumisen ja rakkauden kautta voi jopa löytää paikkansa
maailmassa. Useinhan parisuhteesta myös syntyy jälkeläisiä, ja
siinähän sitä sitten onkin sisältöä kummallekin kädelle.
Totaalisessa omistautumisessa on tietenkin vaaransa. Jokainen
mielessään voi hahmotella, mitä ne ovat. Kakkossäkkärin
viimeinen säe viittaa tuohon ikävään mahdollisuuteen, ettei
kaikki aina välttämättä olekaan ykseyden onnessa rypemistä.

Make: Sävelsin tämän jo jokunen vuosi sitten, biisi jäi vähän unohduksiin mutta onneksi se kaivettiin esiin ja tehtiin valmiiksi. Pete sävelsi loppuun hyvät stemmat kitaralleen. Tässä oli hieman vaarana se että biisistä tulee hevibiisi mutta lopputulos ei ole sitä , onneksi, vaikka hevistä pidänkin.

Haba: Tämä varmaan lokeroitaisiin johonkin post-punk genreen. Jos nyt ketään lokeroiminen kiinnostaisi . Mun mielestä ihan tyrmäävän kova styge ja tätä on helvetin magee vetää. Tässä biisissä basisti ja rumpali saa
mättää kädet hapoilla, ja kertsin kitarat on maagiset.

Pete: On jo vähän vanhempi biisi. Putos välillä ja nousi uudestaan.
Hyvä niin.
Kitaran loppumelodia on sävelletty Parolassa.
Tää on kerran vedetty livenä , missähän se oli kaupungissa.
Reissu oli hauska ja taukopaikan kaupassa oli Kiss-paitoja jollain neljällä eurolla.
Meinattiin hoitaa kaikille keikkapaidat. Ei hoidettu. Olis pitäny.

Ykä : Tämä on EP:n eka biisi, pohjat on äänitetty livenä samassa tilassa. Sillä on iso vaikutus
lopputulokseen. Tämä on ehkä meidän aggressiivisin biisi tähän mennessä. Killing Joken eka levy vaikutti aikoinaan merkittävästi rumpujen soittooni. Tämä on minun kunnianosoitukseni Paul Fergusonin rumputyöskentelylle. Kompin idea on napattu KJ:n ekan levyn biisistä The Wait. Toivottavasti päästään tekemään video tästä. Biisi on mun mielestä hyvin visuaalinen. Siinä on mageet sanat, hienot skebateemat ja biisi kasvaa loppua kohden.

ps. Treenaan edelleen Love Like Blood -biisin komppia salaa. En ole saanut sitä
vieläkään toimimaan :0(.

ÄÄNETÖN

Klade: Äänetön-biisin sanoitus seurailee melko läheltä ep:n coverbiisin
sisältöä. Rakastavan voiman ydintä mun mielestä on se, että
jostain sisältään jokaisen meistä pitää pystyä puristamaan se
jokin tahto ja voima, jolla päivästä toiseen pyristellä.
Vaikka vierellä olisi mitä tai ketä kannustamassa, paljon riippuu meistä itsestämme, pelittääkö mikään. Siinä mielessä
tietenkin kammottava ajatus, sillä jos ei mulla/sulla ole
voimia, niitä ei ole. Onneksi usein on kuitenkin huominen,
jolloin jokin voi olla jopa ratkaisevasti toisin.

Snadi päivitys tossa Äänettömässä Rakastavaan voimaan
verrattuna on se, että Äänettömässä yritän korostaa, ettei
maailma kuulu pelkästään kaikkialta tietoisuuteen tunkeville
kiiltokuvaihmisille. Onhan täällä toki tilaa niillekin, joilla
on epäsymmetrinen naama tai puutteellinen tietämys ympärillä
sykkivästä universumista.

Pete: Työnimenä oli ”Jazz”. Tätäkin on soiteltu jo jonkin aikaa.
Diggaan tästä tosi paljon. Echolette junior on tremolokitarassa.

Haba: Äänetön on aivan kunkku biisi, vanhat punkkarit semi jatsin kimpussa. Pidän tän biisin alusta tosi paljon! Ja siitähän se sit tietenkin vaan paranee!

Ykä :Tässä on alussa sellainen feikki-jazz komppi. Sen jälkeen mennäänkin sitten hyvin 70-lukulaisissa merkeissä.Saatiin Haban kanssa kivan kulmikas groove aikaiseksi. Tän biisin loppuiskujen kanssa käytimme suhteettoman paljon aikaa – ei jotenkin mennyt mun kaaliin. Pete näytti ne mulle ainakin viis kertaa :o)

Make: Tämä on yksi vanhimmista nykykokoonpanon aikana kyhäämistäni biiseistä. Sitä soitettiin vuosia vaikka millaisina sovituksina ja versioina ja tuntui että sitä ei ikinä saada sellaiseen malliin että se kelpaisi kaikille. Nytkin mä olisin halunnut saada siitä enemmän 60-lukulaisen, sellaisen Kinks/Beatles plays punk produced by George Martin sovituksen . Mutta hyvä tämäkin on.

VALO VÄHENEE

Klade: Ihastuminen tai rakastuminen on biologian ihmislajille tekemä
jippo – siihen on ujutettu mukaan järjen menettäminen ja
monomania. Mieleen ei mahdu mitään muuta kuin ihastuksen
kohde, kuola valuu, sydän tykyttää, kädet hikoilevat eivätkä
jalat pysy aloillaan. Pakko saada se tietty henkilö, joka on
vastaus kaikkeen. Mitä? Joo kyllä, pakko saada se, koska sen
mukana saa kaiken. Biologia saa ohessa lajille jatkoa. Vain
skeptikko naurahtaa.
Sitten kun sitä kaikkea ei enää olekaan, on melko erikoinen
tilanne. Kummallinen. Herää kysymyksiä: Mitä tapahtui? Mihin
kaikki katosi? Kenen syy? Voiko enää koskaan olla mitään sitä
sellaista hienointa? Oliko se edes totta ollenkaan?
On tietty muitakin vahvoja tunteita kuin rakastuminen. Harva
kuitenkaan vihansa lauhduttua haikailee voimakkaan tunteensa
perään tai nostalgisoi mahtavia kateuden kokemuksiaan.
Rakkaus on SUURIN silti – niin kummallista se vaan on. Niin,
ja tämän stygen nauhoituksen jälkeen ymmärsin, että ennen
laulamista kannattaa avata ääni.

Haba: Valo vähenee alkaa 80-luvulla ja loppuu jossain 70-luvulla. Aikamatkailua. Rock’n’rollia. Törkeen nastaa!
Make sävelsi tähän upeen bassolinjan.

Pete: Uusi biisi. Nyt on soiteltu keikoilla. (niillä molemmilla)
Tässä on hieno aikasiirtymä kasarista seiskytlukuun.
Maken kitarasoolo on hieno.
Karon taustalauluista kiitos.
Karon kanssa soitettiin bassoefektiraita nelikätisesti
että pystyi samalla ruuvaan tota purkkia.

Ykä :Tämä on toinen biisi jonka pohjat on äänitetty kimpassa livenä. A-osan komppi on about kasari-discoa, sitten siirrytäänkin kasaristadionhardrockkiin. Biisin lopun kertsareissa vajotaan suoraan 70-luvulle. Tää on hieno biisi. Mahtavaa soittaa näiden jäbien kanssa, koska voidaan vetää ihan mitä vaan. Kaikki tehdään aina biisin ehdoilla. Tässä on ehkä Kladen parhaat sanoitukset tähän mennessä. Ai niin, Karo tuuttailee kiippareita tässä biisissä. Hienot köörit kertseissä. Pitäisikö varata Olympiastadion ensi kesäksi?

Make: Tästä biisistä pidän paljon. Oma kitarasoolo ei ainakaan vielä satu korviin. Olisin tehnyt tästä paljon psykedeelisemmän kuin se nyt on mutta tuottaja piti päänsä. Sitä varten se tyyppi on siellä että sillä on näkemys biisistä ja sen on kelvattava kaikille . Onko tää nyt tarpeeksi nätisti sanottu ? Olemme soittaneet tän pari kertaa livenä ja jengi on digannut helvetisti vaikka kyseessä on uusi ja julkaisematon biisi . Se on hyvä merkki.

RAKASTAVA VOIMA

Ykä :Tossa videossa on khyl sanottu kaikki. Vedettin eka liveveto Nissen kanssa
Loosessa 13.8. Oli ihan mielettömän nastaa. Toivottavasti jatkoa piisaa.

Pete: Tästä on jo kerrottu kaikki.
Oli hienoa saada mukaan hienoja tyyppejä.
Kiitos Epe , Pelle ja Nisse !

Haba : Rakastava voima -coveriin saatiin Pelle, Epe ja Nisse messiin – aivan massiivinen ilo ja kunnia! Upee styge ja
mun mielestä me tehtiin sille kunniaa ja vähän päivitettiinkin sitä!

Make: Se, että pääsee samalle äänitteelle , treenaamaan ja keikalle oman kitaristi esikuvansa kanssa on tähän asti parasta mitä mulle on tapahtunut kitaran soittamisen suhteen. Lisäksi Lama/Epe ja Pelle Miljoona ovat vaikuttaneet minuun ja koko bändiin todella paljon niin ei siitä paljon paremmaksi voi laittaa.

LAKI JA OIKEUS

Make: Stiff Little Fingersin Law and Orderia olemme vetäneet suomeksi jo monta vuotta ja päätimme laittaa sen bonusbiisinä digijulkaisuun. Lupia käännökseen ei vaan tunnu kuuluvan mutta kerrotaan nyt siitäkin sitten, vaikka se jäisikin julkaisematta.

Pete: Noita covereita ei oikein kannata tehdä, luvat on kiven alla, kun tekee omat tekstit.
Muita havaintoja tän ep:n tekemisestä : Muut hyytyi miksaushommiin joten mä sitten Karon kanssa jaksoin ne loppuun . (Kiitos Pete! t. muut pojat)
Rakastavan voiman pohjat oli jo edellisen levyn äänityksiä.
Onneksi se heräsi henkiin.
Taas jäi yksi aika valmis biisi jemmaan.
Tän levyn bassot, paitsi RV, on soitettu mun kauniilla Westone Thunder bassolla.

Ykä :Tämä on meidän käännösversiomme SLF:n Law and Order -biisistä. Mielestäni aivan helvetin kova versio,kunnioittaa alkuperäistä ja mielestäni teksti on K O V A (tais olla Maken käännös ). Näitä on sikamageeta treenata. Lähestyn aina aihetta pohtimalla että mitähän alkuperäinen rumpali on funtsinut tätä biisiä soittaessaan, mitä bändejä se on diggaillut jne. Aikakauden ymmärtäminen on minulle tärkeää. Olen vähän historiafriikki. Rumpaleilla on myös eräänlainen käsiala. Paska juttu, ettei tähän tunnuta saavan
julkaisuoikeuksia.

Bändin motto: Mikä voisi mennä pieleen?

FINHITS 2:n Julkaisee Stupido Records

Keikat myy Stupido Booking

Kuvat : Liisa Knuuttila , Vilma Timonen ja Pete

05.09.2022

Rumpalin kulmakioski tarjoaa

Captain Jack kertoo mistä FINHITS kertoo… eikun miten styget hahmottui rumpujakkaralta käsin sekä miten biisit kehittyi soittotovereita jatkuvilla filleillä ja rumpusooloilla treeneissä ”ilahduttaen ” :

Poolopaita

Tää biisi on niiin 70-lukua. Kannuihin groovea haettiin akselilta Mud, Suzi Quatro, Sweet… eli purkkaa ja jytää. Tämä piti saada takakenoon, mikä ei ole mulle ihan luontainen asento..vielä :0). Tässä kuulee hyvin sen, että todellakin skidinä on kuunneltu Purkkaa ja Jytää. Hubba Bubba!

Sokea piste

Mun frendillä oli Alice Cooperin Billion Dollar Babies -levy. Sitä kuunneltiin ja tehtiin vesiväreillä Alicen silmämeikit. Tuli muuten aika rapeat :0) . Kuka hiffaa, mistä stygestä välifillit ennen kertsiä on hiukan lainattu? Sokeassa Pisteessä on paljon sellaista pientä Haba/ Ykä kivaa. Haban kanssa on hauskaa tehdä snadeja koukkuja esim. bassari-iskuilla. Se on heti messissä.

Hinta

Tää sai aikoinaan työnimen ”Manic Street Preachers”. No kyllä sinne lipsahti ripaus The Policeakin. Nyt tullaan jo 80-luvulle. Ja saman tien mennäänkin sitten stadionille , isosti. Komppi on suunniteltu ns. isoja lavoja varten. Se on jaettu tarkoituksella selkeisiin osiin ajatellen draaman kaarta. Kaikki tähtää siihen, että lopun kertsejä ei sit pidättele mikään ja lopussa on hidastus .TIETYSTI :0))) …kun vain pääsis vetää tän joskus… vaikka edes soutustadionille ;0)

Punainen lippu nousee

Kun Make toi tän treeneihin, se sai heti työnimen Woude. Niillä oli hienoja melodisia pop-punk ralleja. Tän biisin rumpukomppi on kunnianosoitus Pellelle, Woudelle ja Ratsialle. Kiitokset heille siitä, että Meillä Menee edelleen Lujaa!

Tontti

Tehdäänpä tällä kertaa tämä turautus nyt sitten sellaiseen Kuukausiliite tai Image tyyliin : Laitetaan joka heebosta pari kuvaa ja sitten jokainen kuvateksteissä heittää jotain päräyttävää kelaa tosta biisistä. Kuka aloittaa ?

Linkit biisin kuunteluun löytyy tekstin lopusta

Aloitetaan kuulustelu:

Kertoisitko sinä oman näkemyksesi tästä tapahtuneesta ?

Mä tein sanat tähän biisiin. Mun ikäiselle ei oikeastaan kovin moni enää jaksa edes hirveesti tilittää, että mitä pitäis, ja eiks sun pitäis ja sitä rataa. Onneksi. Niinpä kun on tottunut olemaan rauhassa, toi työelämän loputon säätö tuntuukin pääsevän ihon alle turhankin helposti. Jotain sellaisia ohjeistuksia taisi olla taas niskassa, kun mietin sanoja.

Joo, mä tiedän, että on sivistymätöntä vetää laput silmillä ja kanavat kiinni ja seurata pelkkiä omia ehdottomia totuuksia – tietenkin se on daijua. Mutta mutta, jossain kohtaa täytyy kuitenkin pystyä toteamaan, että mä tiedän, kuka mä olen ja mitä mä oon tekemässä ja mistä mä olen tulossa. Eihän kukaan loputtamasti toivottavasti kysele, että mitähän mun pitäis kaikesta ajatella. Tai: ”Hei kertokaa, kuka mä olen.”
Onnistuneinta Tontin sanoituksessa on tietenkin ”joo jjoo”. Se on vähän kuin enklannin ”baby baby” tai ”jee jee”, jotka on aivan dynamiittifraaseja. Biisi svengaa mun mielestä napakasti, ja mukavaa oli, että viime metreillä Hapa keksi levittää UUAA UUAA –hoilausta kitaroiden päälle. Pyörää ei todellakaan keksitty uudestaan, mutta kyllähän tossa laakerit rullaa.

Kuinka kommentoit ?

Oon aina halunnut soittaa Pistolsin biisejä. Ne on hankalia biisejä saada toimimaan, koska niissä on oikeasti ihan hillitön groove! ( Sama haaste on AC/DC:n stygeissä). Näin yksinkertaisessa biisissä on tärkeintä saada komppi kulkemaan siten että se kulkee suoraan ja tasaisesti niin kuin stoge jossain Pohjanmaan kesäisillä lakeuksilla.
**Sit basso ja rummut laitetaan kohdilleen ja sehän ei ole Haban kanssa mikään ongelma. Lopuksi vielä Maken ja Peten skebat nakuttamaan päälle niin avot ! Kladella on työmaa valmiina :0)**

Tätä pitää treenata kimpassa niin paljon, et me ollaan siinä samassa junassa matkalla Provinssirockiin (ai niin, siinä ei ole enää tota ROCK-sanaa, sad but true :0(). Näin Tontti iskee kuin miljoona volttia! Tontti-biisi on mun kunnianosoitus Sex Pistolsille ja Paul Cookille erityisesti. Se on vaikuttanut mun soittoon p a l j o n , respect !
**Sain tähän biisiin omasta mielestä aika määrätietoista mättöä joka meinaa horjahtaa matkalla pari kertaa ja lopussa kaatua ihan omaan mahdottomuuteensa.**

Sitten olis sun lausunnon vuoro,kiistätkö vai myönnätkö ?

Make toi hienon junttabiisin tarjolle.
Ränttätänttäteema jatkuu.
Nautittavaa soitettavaa, kun lähtee niin selkärangasta.
Ja Klasuhan on tonttinsa lunastanut todellakin, kuuluu perheeseen tietenkin!
Soolo on hieno, koska se on niin kökkö veto, livenä turha odottaa vastaavaa 🙂

**Ja Steve Jones vaikutteita on ehkä kans saattanu tulla messiin 🙂**

Millainen homma ?

**Nollissa kaikki skulaa omaa juttuaan, kukaan ei himmaile eikä ketään tarvi kantaa.**

Lavalla mun mesta on usein Peten ja Kladen välissä.
Mun ei tarvi ikinä miettiä onks muut jätkät messissä.
Maihari kontrolliskoben päälle, yy-kaa-koo-nee ja biisi käyntiin.
Parhautta.

Sun kannattaisi nyt kyllä allekirjoittaa tämä pöytäkirja,eikös vaan ?

Mä tein tän aika nopeasti ja kaikki osat siinä syntyi samalla kertaa. Sillä kertaa taisin naukkailla Glendaloughia Jamesonin sijaan. Soitin sitten sen rumpukoneen avustuksella Zoomin R8:lle ja laitoin aihion maililla muille jätkille.

Mä kirjoitin ja lauloin siihen ekaksi englanninkielisen tekstin , siksi että Kladen olis helpompi snaijata miten olin tuumaillut laulut siihen. Suomeksi mä en kehtaa tehdä tekstejä, kynnys on aivan liian korkea. Englanniks mikä vaan kuulostaa hyvältä, ainakin suomalaiseen korvaan. Edesmennyt Pete Malmi duunasi joitain oikeasti hyviä enkkutekstejä mutta muilla se on tätä big tits and beer – osastoa. **Kun näin Kladen tekstin** **huomasin ilokseni että joitain mun demossa olleita lauseita oli käännetty suomeksi.**
**Mun mielestä tää ei oo punkbiisi vaan pubrock biisi, eli sitä mitä briteissä tehtiin vähän ennen ja samaan aikaan kun punk rock syntyi siellä.**

Biisin pääset kuuntelemaan tästä :

Ei.Enää.Koskaan.

Tällä kertaa biisin syntytarinaa valoittaa Pete:

”Kelvoton” kertoo läheisen ihmisen (nimi muutettu)
ongelmista ja kipuilusta.
Tuntui siltä, että jos siitä tekee laulun, niin se saattaisi muuttaa jotakin.
Tätä tehtiin, tai ainakin mä tein todella fiiliksellä.
Ainakin oli kyse omasta prosessista.
Sanat on Klasun kynästä mun ohjeistuksella.
Tuli ihan tunnelmaa kuvaava teksti.
Täähän taitaa olla ainoa mun levytetty sävellys.
Mulla oli kokonaisnäkemys, joten tein sen aika valmiiksi, ennenkuin vein treeneihin.
Kertsin soinnut varastin aiemmasta biisistäni.
Aikoja sitten perustimme ystäväni Jonnen (nimi muutettu) kanssa Lepattajat (nimi
muutettu) bändin.
Homma ei valitettavasti pitkälle edennyt, mutta joitain biisiaihioita pukkasi.
Sieltä siis surutta omia pöllimään.
Muutenkin pidin sävellystä aivan omasta päästäni syntyneenä.
Joskus levytystä kuunnellessani kekkasin, että säkeistön bassohan on aika lailla pöllitty
Håndspröjte (nimi muutettu) orkesterilta, jossa olen myös soittanut.
Sori Ahti. (nimi muutettu)
Anyway, biisin pointti on se, että suuntaa voi muuttaa.
Vaatii kyllä tahtoa ja sisua.
Video tehtiin sunnuntaina päivällä meidän treenikämpällä.
Soitettiin 37 kertaa biisi ihan kamat lujilla, jotta olisi aitoa kuvaa. Siinä samalla oppi
soittamaan biisin sujuvasti…
Jokaisella oli vuorotellen GoPro kamera päässään. Pyrittiin näyttämään se, miltä treeniksellä
soittaminen meidän silmin näyttää.
Toni (Kinnunen) kasasi videon ja otti myös parempaakin kuvaa täytteeksi.

Ja näin asijaa kommentoi Kulaus:

Vaikka orkesterimme kaikkia jäseniä on kannustettu väsäämään biisejä, on työstettävän matskun saapuminen harjoittelualueelle jäänyt lähes kokonaan Maken jäyhille hartioille. Toki taikinasta parhaan kohokkaan yrittää saada aikaiseksi koko kokkiryhmä, mutta se lähtömateriaali… Niinpä olikin komeaa, että Pete ryhdistäytyi ja toi treeneihin biisin, jota pääsimme yhdessä ihmettelemään.

Biisi sai kaikki osasensa kutakuinkin valmiiksi, ja se äänitettiin ja jaettiin kaikille jatkokuunteluun ja lisäajatuksia herättämään. Olin bussissa Arlandan lentokentälle, kun jauhoin korvanapeilla poikien soittoa kerta toisensa jälkeen. Ymmärsin, että kysymys on katumusharjoittelijasta, joka on tehnyt päätöksen jättää örvellys. Harjoittelija tuntuu olevan tosissaan, mutta on hänellä reunaehtonsa: muutos ei synny taikauskon vaan toisen ihmisen avulla. Humanismijööttiä siis. Sanana ”kelvoton” tuntui sopivan kuvailemaan itseinhoista kuvaa omasta minästä muiden silmin nähtynä. Sana ei ole ihmisten käyttämää arkisanastoa, muttei toisaalta kuulosta vieraalta tai erikoiselta.

Pete ei pannut hanttiin lyriikoille ja tehtiinhän tästä rokkibiisistä melko perinteinen soittovideokin. Sen tekeminen oli taas hauskaa, vaikka kuvauspäivään osuikin (tietenkin) ohimoja hakkaava kanuuna.

Hyvät aikeet

”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla” on mun mielestä ärsyttävän selitykset nitistävä sanonta. Se on huomautus niille, joiden piti tehdä jotain, mutta jotka jostain syystä jättivät jutut tekemättä. Murheellisempi muistutus se on niille, joilla oli yritystä, mutta jutut vaan menivät jotenkin eri suuntaan kuin oli tarkoitus. Sitten on tietysti se, että on aikeita, jotka joskus ovat olleet ihan päteviä, mutta aika ja maailma ovat ottaneet ohjat. No, surullista tietenkin on se, jos mikään ei näytä lähimainkaan siltä, miltä sen on joskus kuvitellut näyttävän. Tossa lähtökohta lyriikkapakettiin.

Mukaan Maken sävellyksen operointiin saatiin taas Kääriäinen kiippareihin ja lopun hoilausta ennen sain livautettua mukaan virkkeen, jossa on viittaus Cheekiin ja Kenelle kellot soivat –romaaniin.

Biisistä tehtiin myös video, joka jotenkin prosessina oli erittäin ihastuttava. Siihen saatiin mukaan paljon jengiä ja Toni kuvasi ja ohjasi sen. Ideointi oli hauskaa ja kuvaukset olivat hauskoja. Mukaan tuli kaikkien muiden mahtavien tyyppien lisäksi mun suosikki-ihmiseni tällä planeetalla, tyttäreni Vita.

Ei tää kaikki oleminen ole ihan kiville mennyt, kun tällasia juttuja saa tehdä.

also spracht Klade

Tää oli mun yritykseni tehdä Oi ! biisi ja sehän epäonnistui totaalisesti kun tässä on reippaasti yli sen neljä sointua mitä tyypillisessä Oi! biisissä yleensä on. Tästä laulusta me oltiin sen verran innoissamme että me päätettiin tehdä video siitä- meidän ensimmäinen ever.

Ohjaajaksi pyysimme Kinnusen Tonia joka me tunnettiin Loistava Polku ja Las Kalmas yhtyeiden kitaristina ja me tiedettiin että Toni osaa kitaran soiton ohella sekä kuvauksen että editoinnin suvereenisti. Videon kässäri creattiin keskioluen tukemana treenikämpällä. Sitten kun kaikki hassunhauskat twerkkaus ja muut ”hyvät ” ideat oli saatu pois naureskeltua niin toi Suomen Punk Konserni Oy /Finlands Bunk Ab :hen duuniin menevän tyypin tarina alkoi hahmottua. Budjetti oli tietenkin olematon, kaikki mukaan pyydetyt ihmiset oli mukana talkoopohjalta,teki hommansa pyyteettömästi ja hoiti kuteita ja rekvisiittaa jne. omilla rahoillaan ja siitä ihan valtava

KIITOS KAIKILLE VIDEOSSA MUKANA OLLEILLE.

Kuvauksia tehtiin treenikämpällä,kaupungilla ja yhdessä toimistossa. Kaikilla oli hauskaa ja oltiin ja ollaan edelleen tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Sitten tietysti ajattelimme että levy-yhtiö promoaa tätä ihan kyrpänä ja kaikki mediat kirjoittaa siitä.

No niin. #yhyy#

Make

YÖ (biisi)

Francisco de Goya : Saturnus syö poikansa

Klade:

Lähdettiin Hyvän ystäväni Erikin kanssa Madridiin syysretkelle. Päätimme altistaa itsemme härkätaistelulle, espanjalaisten metelöinnille ja Pradon taidemuseon annille. Pradon suhteen tavoitteena oli lähinnä nähdä livenä Hieronymus Boschin isot duunit. Pitkästä viikonlopusta tulikin mieletön tihentymä, joka monitasoisena kokemuksena jämähti lähtemättömästi mieleen.

Paksujen sikareiden pröyhyttely auttoi selviytymään härkien tappamisesta. Yksi sankarihärkä jopa sai pitää henkensä. Ihmisteurastukseltakaan ei säästytty. Pradossa Boschin rinnalle ja ohi kirivät mm. van der Weyden ja Velázquez.

Yksi jo painokuvista tuttu kuva jäi kuitenkin mieleen vaikuttavimpana maalauksena koko retkeltä. Aikoinaan taiteilijan keittiöstä museoon löydetty Goyan Saturnus syö poikansa kiinnittyi takaraivoon kummittelemaan.

Kasvuponnistuksien keskellä luin Runar Schildtin kertomuksia, joista osa sijoittui viime vuosisadan alun Helsinkiin. Boogie oli täynnä vaaraa, toivoa ja epätoivoa. Yöllisen Helsingin mahdollisuuksien kirjo kutkutti mielikuvitusta.

Taas oli pohjia treeniksellä, ja aloin kyhätä sanoja. ”Yö” ei kuulostanut kesäyöltä, jossa ihmetellään luonnonkauneutta korsi suussa laiturinnokassa. Yllä mainitut taustavaikuttajat sotkeutuivat omiin kokemuksiin ja yrityksiin löytää jotain merkityksellistä pimeän valtaamasta kaupungista. Yö ei tässä biisissä ole siis niinkään vuorokaudenaika, joka rajoittuu illan ja aamun väliin. Kysymyksessä on enemmänkin mielensisäiset toiveet, jarrut ja se tosiasia, ettei etsimättä mitään löydy. Tän kliseisyyden keskellä vaihtelin ja lisäilin sanoja moneen kertaan stygen edetessä valmiiksi.

Lopulta valmis sanoitus oli itselleni jotenkin hämmentävä. Ihan kuin siinä olisi liikaa painoa. Olin tunkenut siihen kaikkea mahdollista. Se tuntui kyllä ihan muotonsa saaneelta ja kokonaiselta. Ehkä taustavaikuttajat jäivät vainoamaan ja kummittelemaan kajuuttaan.

Tämähän taisi olla ihan ensimmäisiä valmiita uusia biisejä. Sitä ei ole aikoihin keikoilla soiteltu. Kitaristi lähituntumasta sanoi jotain sen suuntaista, että kipaletta ei ole niin kiva luritella kuin joitain verrokkeja. Pah.

Make:

Tästä biisistä mä olen Johtaja biisin ohella eniten ylpeä mitä sävellykseen tulee. Pete ei diggaa tästä biisistä ollenkaan ja siksi me ei soiteta tätä keikoilla. Tää oli tosiaan niitä ekoja uusia mitä tehtiin valmiiksi. Mä tietysti urpona ajattelin että tää on nyt se biisi mistä jengi kelaa että on niillä kävyillä sentään jotain ideaa musiikissaan. Yeah right…

Tää on myös yksi niistä mihin me haluttiin kosketinsoittimet mukaan ja Kääriäinen keksikin tosi hienot jutut kertosäkeeseen. Ne soinnut ja soundit tukee sitä tunnelmaa mitä tähän haettiin. Väliosassa on Peten tekemä juttu mikä kuulostaa jotenkin oudolla ja hienolla tavalla Neil Youngilta.

Ei tässä voi muuta toivoa kuin että parinkymmenen vuoden kuluttua kun me kasvetaan koiranputkea Malmilla niin joku jossain hiffaa että tuossahan on muuten aika hieno biisi. Sitä odotellessa.

13.05.2019

Akseli

Tarina siitä kuinka Suomi laitettiin nousuun ja paska putosi alas taivaalta.

Klade:

Akseli on ränttätänttä, jonka sanojen väsäämiseen oli kaksi
selkeää lähtökohtaa. Ensimmäinen oli näkemäni pääministeri
Sipilän televisiopuhe muutama vuosi sitten. Siinä oli
absurdius huipussaan. Juha katsoi minuun tv-ruudulta ja
kertoi, että panostani Suomen nostamiseen taloudellisesta
alhosta kaivataan kipeästi. Totutun tyylinen meno ei
yksinkertaisesti voisi jatkua. Minun tulisi tehdä enemmän,
paremmin ja kenties entistäkin nöyremmin. No joo, mähän oon
painanut samaa duunia iät ja ajat, ja joka vuosi on tullut
lisää huomioitavaa, uusia painotuksia ja vastuita resurssien
ja esim. lomarahojen leikkautuessa. Samalla on puhuttu työn
haastavuuden ja monimuotoistumisen keskellä priorisoinnin
tarpeesta ja blaa blaa blaa. Mutta se vetoava katse ja
ilmeisen aito huoli maan tilasta oli kyllä totta ja aitoa.
Veret seisauttava esitys! Mutta ihan perseestä kuitenkin.
Käteen jäi suunnaton vitutus. Niinpä biisissä etsitäänkin
”nöyrää huippuosaajaa”, joka hattu kourassa pyrkii mukaan
joukkoon tekemään enemmän kuin kaikkensa yhteisen hyvän eteen.
Toinen lähtökohta oli tuntemani, ikävä kyllä edesmenneen,
kirjailija Arto Salmisen Runeberg-palkintoehdokkaanakin ollut
romaani Paskateoria. Kirjan alaotsikoksi tulkitsemani toteamus
”maailman akseli natisee” päätyi kertsiin. Arton kirjaa
suosittelen kaikille lukutaitoisille. Lukutaidottomat voivat
pyytää jonkun läheisen lukemaan kirjaa ääneen ennen
nukkumaanmenoa. Luvassa on kauniita ja herkkiä hetkiä.
Biisiin jäi sellainen fiilis, että on sitä kaikkea skeidaa
ennenkin siedetty, mutta eiköhän tässä selvitä. En ole varma,
onko sävy liian positiivinen. Maailmassa ei näytä enää olevan
varaa entisillä pelimerkeillä entisenlaiseen kasvun eetokseen.
Tekoäly tulee ja humanismi kokee konkurssin. En tiedä –
pitäisi varmaan lähettää sähköpostia Juhalle ja kysyä hänen
nykynäkemystään. Tai ehkä hepulla on nyt isompia asioita
mietittävänään.

Suosittelemme väkevästi tutustumista Arto Salmisen tuotantoon

Make:

Soinnut ja riffin keksin istuessani himassa,luultavasti hieman Jamesonin avustuksella. Äänitin raakileen puhelimella ja lähetin saman tien sen WhatsAppilla muille jätkille. Teimme sen valmiiksi treeniksellä ja studiossa Pete soitti sooloonsa kitarastemmat että Ykä olis edes päivän puhumatta meille Thin Lizzyn erinomaisuudesta.

16.04.2016

Lähelle

Sä tuut lähelle

Sä tuut aivan liian lähelle

Lopeta.

Lopeta!

LOPETA!!!

Haba:

Lähelle-biisi syntyi vähän synkissä fiiliksissä, mua ahdisti ihmisten katseet ja niiden kosketus… Ihmisten puhe, kovat äänet, nauru, kaikki selittäminen…
Jotkut päivät vaan on sellasii.

Sellasessa hetkessä toi kertsi ja koko biisin fiilis syntyi itestään, istahdin himassa skeban kanssa pöydänkulmalle ja skulasin sen läpi ja äänitin äkkiä puhelimeen mun demon, siin oli mukana kaikkee selitystä että ”tähän sit tämmönen riffi”, ”tähän joku rumpuhomma”, jne. Idis oli selkee, mut en oikein keksinyt miten sen sais rytmisesti skulaamaan.

Mä kysyin Kladelta skrivaisko se tekstit säkeistöihin. Kladella ei oo tapana kysellä keltään että miten pitäis kirjoittaa tai vetää joku biisi, mikä on hemmetin hyvä juttu. Se kirjoitti tosi nopeesti säkkäreihin ihan helvetin hyvän tekstin, tavoitti just oikeen moodin, kuitenkin vähän eri kulmasta ku mitä mä olin ite kelannut, ja niin toi kertsarikin sai uutta merkitystä ja biisistä tuli Kladen oma.

Treeniksellä sit otettiin biisi NollaNollaNolla -käsittelyyn, Make ja Pete teki mun alkeellisista riffeistä paljon paremmat, ja kun Ykä veti siihen sen tomikompin niin se biisi muuttu just oikeeseen suuntaan. Se on tajutonta miten paljon musallista sovittamista ja luomista siinä tapahtuu kun joku biisin aihio otetaan bändin kanssa ekoi kertoja treeniksellä työn alle. Anyways, diggaan ite hemmetisti siitä miten Lähelle-biisi saatiin sovitettua ja nauhoitettua, siitä tuli tosi tiukka ja ehdoton. Biisissä on snadisti kaikuja monista mun vanhoista suosikkibändeistä niinku Theatre of Hate, Kuudes tunti, Siekkarit jne.

Tunteet voi joskus olla piruja jotka meidän sisällä huutaa ja tekee pahojaan. Nykyään musantekijät on usein niin tiukasti siinä formaatissaan että harvoin kuulee laulua joka oikeesti tuntuu miltään. En oo törmännyt moneen tyyppiin jotka osaa ja uskaltaa laulaessaan päästää omat pirunsa valloilleen ja samaan aikaan saundaa hyvältä. Vesku Loiri, Epe, Klade… ei tuu just muita mieleen., ainakaan elossa olevista. Se ei oo teatteria vaan totta, ja siks se osuu ja kolahtaa.

Joskus Haba kulkee kaupungilla kuin kuka tahansa meistä

Klade:

Haballa oli mielessä biisin riffi, syke ja kertsin sanat. Sitä veivailtiin ja soviteltiin jonkin aikaa. Aluksi oli puhetta, että säveltäjämaestro itse jatkaisi ajatuksiaan A-osan lyriikoihinkin. Lähelle-biisin A:at jäivät kuitenkin mun pään vaivaksi.

Tässä stygessä ihmetellään vastavuorottomuutta. Jos ihmisten välinen suhde keikahtaa pysyvästi niin, että toinen ottaa roolin, jossa blaastaa omaa jumiutunutta ajatusvirtaansa jokaisella kohtaamisella, kun taas kuuntelijan osa on yrittää kuunnella ja ymmärtää ja kuunnella ja tukea ja ymmärtää ja olla sanomatta mitään blaastaajaa hermostuttavaa ja ymmärtää ja kuunnella maailman tappiin, on suhde mahdoton. Sellaisesta suhteesta pitää päästä eroon.

Oikeista ystävyys- tai rakkaussuhteista ei kuitenkaan pitäisi mun mielestä päästää irti liian kevyesti. Silloinhan ystävyys punnitaan, kun toisella on vaikeaa. Silloin on se hetki, jolloin kuljetaan riittävän pitkään käsivarren mitan päässä tuettavasta ja vakuutellaan, että kaikki kääntyy vielä siedettäväksi. Ja välillähän se talutettava on tuttu naamari peilistä. Jostain tämmöisestä vastavuoroisesta tarjonnasta ihmisten välisessä olemisessa mun mielestä on yleensä kysymys.

Jopa rap-mies Karri sanoi kerran meidän yhteiskeikalla, että se takapotkubiisi oli ihan ok…

21.03.2019

Kolme tuntia

Klade:

Kolme tuntia –biisissä sanat syntyivät ensin, ja reggae tuli
jäljessä. Mutsi oli valitellut heikkoa fiilistä kevättalvesta
lähtien. Lääkärit eivät sanoneet juuta eikä jaata. Kun
juhannuksen aatonaattona menin mammaa katsomaan, tajusin että
alkoi olla kiire. Soitin tsirran ja tuskin istumaan kykenevä
mutsi pääsi tutkimuksiin ja osastolle. Syöpädiagnoosi ja
kuukauden kuluttua kaikki olikin ohi.
Kuukauden aikana ehdin istua, kärsiä, katsoa kärsimistä,
jutella, ajatella, ihmetellä, tuskastua, surra ja itkeä. Ehdin
käydä läpi kaikkea mahdollista sängyssä makaavan ihmisen ja
itseni väliseen suhteeseen liittyvää. Tein ero- ja surutyötä.
Sain sanottua asioita, joita pidin tärkeinä sanoa, kun siihen
vielä oli mahdollisuus. Nyt jälkeenpäin en muista tarkkaan,
mitä ne asiat olivat. Muistaakseni joitain kiitoksia ja
tunnustuksia.
Tolta kuukaudelta syntyi sanat tähän stygeen. Mietin, mitkä
asiat ja ketkä ihmiset näyttäytyvät tärkeimpinä, kun aika on
lopussa. Muistan, kuinka joku fyysikko kuvasi aikaa pallona,
enkä voinut olla ajattelematta, että lopulta se pallo putoaa
käsistä tavoittamattomiin. Kolme tuntia tuntuu ajatuksena
lyhyeltä pätkältä, mutta ajattelin sitä myös piinavan pitkänä
rupeamana istua ja pitää kiinni pergamentiksi muuttuneesta
ihmiskädestä, kun mieli tekee tiliä yhdestä itselle
tärkeimmistä ja rakkaimmista elämistä. Myös osa minua oli
tietenkin katoamassa äidin ajatusten ja muistojen mukana
saavuttamattomiin.
Mietin äidin kuolemaa yleisimminkin. Täysin privaatti ja vain
omin ajatuksin tavoitettava tapahtuma omassa
elämänhistoriassa. Vaikea ja suuri suru. Samalla yhteinen ja
yleinen kokemus suurimman osan ihmisistä kanssa. Odottamaton
ja liian aikaisin tapahtuva ja lopulta kaikessa surkeudessaan
yksi luonnollisimmista tapahtumista. Kaipasin lohdutusta,
vaikka tiesin saavani olla lähinnä loputtoman kiitollinen
äärettömän monesta asiasta. Onnenpoika!
Melkein heti iski myös ymmärrys siitä, että onnenpojalla
itsellään on kiertokulussa seuraava vuoronumero.
Tyrmistyttävän yksiselitteinen ajatus, jonka todella toivon
olevan totta. En halua edes ajatella, että omat skidit
järjestettäisiin edelleni, ei käy.
Rockissa ja populaarikulttuurissa kuolemaa vilautellaan ja
siihen viitataan melko kevyesti. Onkohan silloin kysymys siitä
samasta kuolemasta, jonka minä näin. Se oli järkkymätön ja
peruuttamaton – kylmä tosiasia, joka tapahduttuaan jätti

jälkeensä vastuulleni tehtävän muistaa kuoleva. Aika helvetin
kaukana mistään svengaavasta tai makeasta.
Make toi kerran reggae-biisin pohjan treeneihin. Valmiit sanat
istuivat runkoon. Kertsiä hoilataan Timosen kanssa yhdessä, ja
edelleen on epäselvää, pidetäänkö kannuissa virvelin matto
viritettynä vai auki.

Make:

Biisin pohjana oli A -osan bassokuvio ja en ollut ajatellut sitä reggaena.Ykä ehdotti sen muuttamista tuollaiseksi ja olin vähän vastahakoinen aluksi, kun mieleen tuli heti se kuinka suomalaisten ja meidän kaakelinaamojen rantaregee ei yleensä oikein kulje Jamaikan malliin. No,soittihan The Clash,The Ruts ja muutkin britit aikoinaan reggaeta ihan pokkana niin miksipä vanhat käävät Stadista sitten ei. Teksti on myös mulle todella tärkeä koska oma mutsini delasi melko lyhyen ajan sisällä Kladen mutsin kuolemasta. Heti kun oli selvää että teemme reggaebiisin levylle niin me tuumailtiin että siihen pitää saada urut messiin. Pyysimme vanhaa frendiä Jari Kääriäistä (Musta Paraati) apuun ja Jari tuli ja soitti upeat kiipparit levylle. Lauloin aluksi kertosäkeeseen omat lainini mutta sitten keksimme, että voisimme pyytää Ringa Mannerta (The Hearing,Ruusut,Pintandwefall) mukaan laulamaan Karo Bromanin (Manboy,levyn tuottaja/äänittäjä) kanssa kertosäkeen. Superkiireinen Ringa sai lopulta järkättyä aikaa ja kävi studiolla laulamassa omat osuutensa. Lopputuloksesta tuli todella hieno, vaikka itse sanonkin.

7.3.2019

Vielä jossain

Kannelmäki -76. Leikkipuisto Kielipolun päässä.Kuva Helsingin kaupunginmuseo/Bonin von Volker

Hallussa biisin tekeminen oli hauska prosessi.Aluksi ei oikein tiedetty mitä sille pitäisi tehdä,se kuulosti ihan asialliselta mutta siitä puuttui kuitenkin joku fjonga tai mojo tai jotain kunnes rytmiryhmä Haba ja Ykä alkoi yksissä treeneissä vetää sitä rockabillynä ja kaikki totesi että siinä se on: soitetaan rockabillyä NollaNollaNolla versiona. 70-luvullahan me saatiin pataan niiltä sen ajan rokkareilta vaikka osa meistä kuunteli silloinkin 50-luvun musikkia,sitä ei vain ehtinyt kertoa niille ennen kuin nyrkki jo heilahti.

Klade:

Hallussa keikkuu nostalgian varassa, ja varsinkin kertsissä huudetaan sen perään, ettei kai jonkin pysyvän ja hyvän haikailu ole kokonaan kadonnut. Biisi kertoo ajasta, jolloin skidit eivät keulineet aikuisten naamalle. Kaiken maailman konnuuksia ja älyttömyyksiä tehtiin, mutta kiinnijäämishetkellä tajuttiin olla noloina. Se oli aikaa ennen kuin kodeissa kasvatettiin pikkudiktaattoreita ja huoltajiensa käskyttäjiä. Kortteli katsoi räkänokkien perään, ja palautetta saattoi saada keneltä vain. Toisaalta toisessa vaakakupissa painoi myös ällöttävä yhtenäiskulttuuri, josta nyttemmin on siirrytty vähintään yhtä hämmentävään pirstaleisuuteen.

Biisi oli aluksi jotain ihan muuta, mutta se oli mun yllätykseksi muuttunut rockabillyksi, kun olin yksistä treeneistä veke. Jäbät vaan sano, että näin se nyt menee. Äänityksissä soittoniekat toivoivat, että laulussa sais pyrkiä edes jotenkin hallittuun rytmiin. En oo varma, mitä noi juipit sillä tarkoitti .

Mulle tossa biisissä tuoksuu kesän kuuma asfaltti; pikkujätkät hengaa tamppaustelineellä ja kelaa pikkujätkien keloja.

Make:

New Model Armyn Thunder and Consolation on yks mun suosikkilevyistä ja pidän muutenkin NMA:n soundista ja tyylistä tosi paljon.Tätä tehdessä niitten musiikki oli varmaan inspiksenä vaikka en sieltä mitään pöllinytkään,ainakin toivon niin. Pete vaikutti tosi paljon kitarallaan siihen miltä lopputulos kuulosti, ton rockabillykompin ohessa. Ykällä oli myös näppinsä pelissä ja se vaati että vikaan kertosäkeeseen pitää saada euroviisulopetus eli vikat soinnut transponoidaan ylöspäin sävelaskeleen verran. Ei meitä kyllä ole pyydetty euroviisuihin tuostakaan huolimatta ja ihan hyvä niin.

5.3.2019