Lähelle

Sä tuut lähelle

Sä tuut aivan liian lähelle

Lopeta.

Lopeta.

Lopeta!

LOPETA!!!

Haba:

Lähelle-biisi syntyi vähän synkissä fiiliksissä, mua ahdisti ihmisten katseet ja niiden kosketus… Ihmisten puhe, kovat äänet, nauru, kaikki selittäminen…
Jotkut päivät vaan on sellasii.

Sellasessa hetkessä toi kertsi ja koko biisin fiilis syntyi itestään, istahdin himassa skeban kanssa pöydänkulmalle ja skulasin sen läpi ja äänitin äkkiä puhelimeen mun demon, siin oli mukana kaikkee selitystä että ”tähän sit tämmönen riffi”, ”tähän joku rumpuhomma”, jne.  Idis oli selkee, mut en oikein keksinyt miten sen sais rytmisesti skulaamaan.

Mä kysyin Kladelta skrivaisko se tekstit säkeistöihin. Kladella ei oo tapana kysellä keltään että miten pitäis kirjoittaa tai vetää joku biisi, mikä on hemmetin hyvä juttu. Se kirjoitti tosi nopeesti säkkäreihin ihan helvetin hyvän tekstin, tavoitti just oikeen moodin, kuitenkin vähän eri kulmasta ku mitä mä olin ite kelannut, ja niin toi kertsarikin sai uutta merkitystä ja biisistä tuli Kladen oma.

Treeniksellä sit otettiin biisi NollaNollaNolla -käsittelyyn, Make ja Pete teki mun alkeellisista riffeistä paljon paremmat, ja kun Ykä veti siihen sen tomikompin niin se biisi muuttu just oikeeseen suuntaan. Se on tajutonta miten paljon musallista sovittamista ja luomista siinä tapahtuu kun joku biisin aihio otetaan bändin kanssa ekoi kertoja treeniksellä työn alle. Anyways, diggaan ite hemmetisti siitä miten Lähelle-biisi saatiin sovitettua ja nauhoitettua, siitä tuli tosi tiukka ja ehdoton. Biisissä on snadisti kaikuja monista mun vanhoista suosikkibändeistä niinku Theatre of Hate, Kuudes tunti, Siekkarit jne.

Tunteet voi joskus olla piruja jotka meidän sisällä huutaa ja tekee pahojaan. Nykyään musantekijät on usein niin tiukasti siinä formaatissaan että harvoin kuulee laulua joka oikeesti tuntuu miltään. En oo törmännyt moneen tyyppiin jotka osaa ja uskaltaa laulaessaan päästää omat pirunsa valloilleen ja samaan aikaan saundaa hyvältä. Vesku Loiri, Epe, Klade… ei tuu just muita mieleen., ainakaan elossa olevista. Se ei oo teatteria vaan totta, ja siks se osuu ja kolahtaa.

Klade:

Haballa oli mielessä biisin riffi, syke ja kertsin sanat. Sitä veivailtiin ja soviteltiin jonkin aikaa. Aluksi oli puhetta, että säveltäjämaestro itse jatkaisi ajatuksiaan A-osan lyriikoihinkin. Lähelle-biisin A:at jäivät kuitenkin mun pään vaivaksi.

Tässä stygessä ihmetellään vastavuorottomuutta. Jos ihmisten välinen suhde keikahtaa pysyvästi niin, että toinen ottaa roolin, jossa blaastaa omaa jumiutunutta ajatusvirtaansa jokaisella kohtaamisella, kun taas kuuntelijan osa on yrittää kuunnella ja ymmärtää ja kuunnella ja tukea ja ymmärtää ja olla sanomatta mitään blaastaajaa hermostuttavaa ja ymmärtää ja kuunnella maailman tappiin, on suhde mahdoton. Sellaisesta suhteesta pitää päästä eroon.

Oikeista ystävyys- tai rakkaussuhteista ei kuitenkaan pitäisi mun mielestä päästää irti liian kevyesti. Silloinhan ystävyys punnitaan, kun toisella on vaikeaa. Silloin on se hetki, jolloin kuljetaan riittävän pitkään käsivarren mitan päässä tuettavasta ja vakuutellaan, että kaikki kääntyy vielä siedettäväksi. Ja välillähän se talutettava on tuttu naamari peilistä. Jostain tämmöisestä vastavuoroisesta tarjonnasta ihmisten välisessä olemisessa mun mielestä on yleensä kysymys.

Jopa rap-mies Karri sanoi kerran meidän yhteiskeikalla, että se takapotkubiisi oli ihan ok…

21.03.2019